Seniorikissan hoito

Vanhan kissan perushoito ei juurikaan eroa nuoremman kissan hoidosta, mutta on joitain asioita, mitä kannattaa huomioida. Tavallista enemmän huomiota kannattaa kiinnittää kissan terveyteen ja käyttäytymiseen.

Silmä tottuu helposti lemmikin muutoksiin. Ei huomata, kun eläimen painossa tapahtuu muutoksia, kun leikkiminen vähenee ja nukkumisen määrä kasvaa, tai kun ylätaso ei olekaan enää se kissan lempipaikka. Itse tutkituttaisin vanhenevalta kissalta säännöllisesti nivelten ja hampaiden/suun kunnon ja otattaisin laajat verikokeet. Kyseiset terveystarkastukset olisi hyvä tehdä kerran vuodessa (esim. rokotusten yhteydessä) noin 10 ikävuodesta lähtien ja useamminkin, jos oireita tai muutoksia käyttäytymisessä ilmene.

Sairauksien ennaltaehkäisyllä ja varhaisella diagnosoinnilla saadaan lemmikille lisävuosia sekä taataan kivuton elämä. Kissahan ei näytä kipuaan, ennen kuin kipu on jo todella paha, koska heikolta näyttäessään se olisi helppo saalis.

Yleisiä sairauksia ja ongelmia vanhalla kissalla ovat mm.:

  • nivelrikko
  • munuaisten vajaatoiminta
  • kilpirauhasen liikatoiminta
  • diabetes
  • hampaiden ja suun ongelmat
  • kasvaimet
  • sydänsairaus
  • maksasairaus
  • ummetus
  • liikalihavuus
  • kuulon ja näön heikentyminen
    (The Complete Textbook of Veterinary Nursing)

Sairaudesta ja/tai heikentyneestä elämänlaadusta saattavat kertoa esim.

  • vireystilan muutokset
    – nukkuuko enemmän tai vähemmän
  • muutokset syömisessä ja ruokahalussa
    – syökö enemmän tai vähemmän
    – syökö mieluummin märkä- kuin kuivaruokaa
  • painonnousu ja -lasku
  • vähentynyt leikkiminen
  • lisääntynyt aktiivisuus
  • muutokset äänenkäytössä
    – onko hiljainen kissa muuttunut äänekkääksi tai toisin päin
  • muutokset hiekkalaatikkokäyttäytymisessä
    – onko tarpeidentekoasento muuttunut, pissaako esim. seisaaltaan
    – saako virtsattua/ulostettua
    – ramppaako laatikolla, käykö eri laatikoilla ennen kuin saa tehtyä tarpeet
    – tuleeko pissoja/kakkoja hiekkalaatikon ulkopuolelle
    – vähentynyt/lisääntynyt virtsaaminen
    – muutokset ulosteen laadussa
  • vähentynyt hyppääminen tasoille ja ”aputasojen” käyttäminen
  • muutokset turkin laadussa
  • haiseva hengitys, vuotavat ikenet
  • kosketusarkuus (esim. kylki tai tassu, huom! täytyy erotella onko kosketusherkkyys ollut aina vai onko uusi asia)
  • piiloutuminen/vähentynyt esilläolo
  • vähentynyt/lisääntynyt turkin nuoleminen
  • sekavuus, muistiongelmat
  • vähentynyt/lisääntynyt juominen
  • kuivuminen (videolla näkyy, kuinka testata nestetasapainoa ja kuinka normaali iho palautuu: https://youtu.be/svR9hxxKdo4)

Nämä kohdat eivät automaattisesti tarkoita, että kissalla on jokin hätänä, mutta voivat olla merkkejä siitä. Vain eläinlääkäri kykenee varmuudella selvittämään, onko eläimellä jokin sairaus.

Seniorikissan hiekkalaatikko kannattaa olla matalalaitainen, jotta laatikolla käynti ei ole vaikeaa tai kivuliasta.

Kiipeilypuussa tai muualla olisi hyvä olla myös matalia tasoja, jotta myös nivelrikkoinen kissa voi nauttia ”korkealla” olosta. Kissalle voi laittaa tarjolle myös aputasoja, minkä kautta se pääsee hyppäämään korkeammalle.

Vanhan kissan voi olla vaikeaa ylettyä pesemään turkkia joka puolelta, joten turkkia olisi hyvä harjata. Harjatessa saattaa myös tulla esille ihon ja kehon muutoksia.

Vanhaakin kissaa on tärkeä aktivoida, joten erilaisia leluja ja aktivointikuppeja kannattaa kokeilla.

Ruoka- ja vesiastiat sekä lempipeti olisi hyvä sijoittaa lattiatasolle. Myös kissan aistit heikkenevät vanhetessa joten, jos ruoka ei meinaa maistua, voi sitä kokeilla lämmittää pienen hetken mikrossa. Lämmitetty ruoka tuoksuu voimakkaammalle ja lämmintä ruokaa on mukavampi syödä kuin jääkaappikylmää. Jos kissalta on jouduttu poistamaan hampaita, voi kissalle olla miellyttävämpää syödä märkäruokaa. Märkäruokaa tulisi suosia muutenkin raksujen sijaan, ikävaiheesta huolimatta. Kissalle voi myös tarjota vitamiinilisää, esim. Vitalcat, koska ravinteiden imeytyminen vanhalla kissalla voi olla heikentynyttä (http://www.peteducation.com/article.cfm?c=1+2140&aid=697). Glukosamiini-/kondroitiinisulfaattilisä on hyvä olla, sillä erään tutkimuksen mukaan 90% yli 12-vuotiaista kissoista kärsii nivelrikosta (http://icatcare.org/advice/cat-health/arthritis-and-degenerative-joint-disease-cats). Vanhemmat kissat tarvitsevat myös enemmän proteiinia, koska vanhan kissan keho ei pysty enää varastoimaan proteiinia yhtä hyvin kuin nuoren (Margie Scherk). Tästä syystä ravinnon on hyvä olla erityisen proteiinipitoista ja proteiinin hyvälaatuista (esim. kana).

Mm. nivelrikosta lisää tuonnempana.

Milli 14 vuotta

Milli 14 vuotta

Mitä hyvinvointi on?

On melko helppo sanoa, että oma lemmikki voi hyvin. ”Näkeehän sen, tyytyväisenä nukkuu päivät, välillä touhuaa jotain omia ja syö ruokaa hyvällä ruokahalulla.” Tosiasiassa hyvinvointi ei ole näin yksiselitteistä, ja eläimen hyvinvointia pitää opetella tulkitsemaan.

Kirjassa The Complete Textbook of Veterinary Nursing mainittiin osuvasti, että suurin osa eläinten laiminlyönneistä tapahtuu tiedon puutteesta eikä tahallisesta väkivallasta. Kissalle syötetään esimerkiksi epäsopivaa ravintoa, kissan kynnet poistetaan, kissan kipua ei huomata…

Eläinten hyvinvointikeskuksen sivuilla on erinomainen artikkeli aiheesta, mikä jokaisen eläimen omistajan tai eläintenhoitajan kannattaisi lukea: http://www.elaintieto.fi/hyvinvointi.aspx

Kissan hyvinvointiin kuuluu mm.

  • riittävä ja sopiva elintila
  • lajityypillinen ravinto
  • yksilöstä riippuen lajitoveri
  • riittävät resurssit
  • leikki
  • vapaus kivusta, nälästä, janosta ja stressistä
  • hyvä terveydentila
  • mahdollisuus hoitaa turkkia
  • riittävä liikunta
  • riittävästi sopivia virikkeitä
  • tulla luovutetuksi aikaisintaan 12 viikon iässä
  • riittävä lepo
  • sopiva hiekkalaatikko ja hiekkamateriaali
  • mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen

Lajityypillistä käyttäytymistä kissalla on mm.

  • raapiminen
  • puskeminen (hajumerkit)
  • vaaniminen
  • kiipeily
  • nuuskiminen
  • siisti hiekkalaatikkokäyttäytyminen
  • saalistaminen
Hyvinvointia on mm. mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen.

Hyvinvointia on mm. mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen.

1+1-sääntö

1+1 -sääntö on kissanomistajien keskuudessa yhä melko tuntematon, vaikka se on ollut käytössä jo ainakin 2000-luvulta lähtien (Vicky Halls; Cat Detective). 1+1 tarkoittaa sitä, että kissan tarvitsemia resursseja tulisi olla kissojen lukumäärä + yksi ylimääräinen.

kisu 002Kissan tarvitsemia resurseja ovat:

– raapima-alusta

– korkeat paikat

– ruokailupaikka

– vesipiste

– hiekkalaatikko

– lepopaikka

– leikkimispaikka

1+1 -sääntö takaa valinnan mahdollisuuden lisäksi sen, että jokaisella kissalla on mahdollisuus samaan toimintaan samanaikaisesti.